Minua voisi kutsua varmaankin jonkin sortin anarkistiksi.
Vihaan yli kaiken pinnallisuutta ja kaupallisuutta, teen juuri niinkuin
huvittaa, enkä paljoa piittaa yleisistä mielipiteistä, muodeista
ym. Miksi ihmisen pitää olla sellainen, kuin kaikki muutkin,
miksi? Monet hakevat hyväksyntää ja sitä, että
olisivat ”suosittuja”. Itse olen oppinut elämäni aikana, että
siitä ei ole loppujen lopuksi mitään hyötyä, että
olet kuin muutkin. Ehkä joku on onnellinen niin, mutta minä en.
Inhoan myös tätä yleistä bailausmeininkiä todella
paljon. Ollaan niin happyhappyjoyjoy, kun vaan esittää jaksetaan.
En kestä diskossa pomppimista minuuttia kauempaa, se on kauheaa, minua
alkaa suunnattomasti ahdistamaan ja vituttamaan. Vitutus onkin minulla
erittäin yleinen mielentila ja silloin pinna palaa todella herkästi.
Vittu. Mä lopetan nyt. Moi.
Tossa vielä kuva meikäläisestä, jos
ketään nyt yleensä kiinnostaa.